Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Seniori vaappu 3 cm aivan huippu siialla

paras vetonopes siialle 3,1 km

tehokas kalastusmuoto, ainakin inarilla kesäiltana.

Vuosittain yhtenä iltana vedetty siikoja Inarilla, usein muutamassa tunnissa 600 - 800 g siikaa ja harreja jopa 20 kpl

 

Siian uistattelu

Siian soutu-uistattelu on yksiä parhaimpia "soutumuotoja", mitä kesällä voi harrastaa, koska siika nappaa lähes aina parhaiten aurinkoisessa ja lähes tyynessä säässä. Ja soutamaan ei tarvitse lähteä aamuvarhaisessa, koska usein paras syöntiaika alkaa iltapäivällä ja jatkuu lähes yöhön asti. Muutenkin siian soutaminen on melko rauhallista puuhaa, veto silloin, toinen tällöin ja pysäytys. Tasaisella soutamisellakin siikoja saa, mutta parempaa tulokseen pääsee mutkittelemalla ja pysäyttämisellä ja erittäin hitaalla soudulla. Variaatioita riittää.

 

Saaliin kokohaarukka

Pääasiassa soutusiikojen koko on haarukassa 100-500g, mutta riippuen vesistöstä on mahdollisuus isompiinkin. Monessa paikassa kilon siika ei todellakaan ole mikään harvinaisuus ja saattaahan jopa tuo legendaarinen "kahen kilon siikakin" napata.

Ottipaikoista vähäsen

Ottipaikoista vielä sen verran, että kannattaa kokeilla ainakin karikoiden läheisyydessä, niemien kärkiä ja laskujokien suita. Myös heinikoiden reunasta löytää joskus siikaparven, mutta ahven tahtoo olla "riesana" näillä alueilla.

 

Siian suunpielet ovat melko hauraat (varsinkin alaleuka), joten ylösotossa ei kannata kovin hätäillä. Yleensä siika karkaa juuri haavitsemisvaiheessa, jos joutuu pieneen haaviin tähtäilemään, siksi kannattaa hankkia kalan kokoon nähden ylisuuri haavi.

Ottivärejä

Yleisesti toimivia värejä siialle on mm. punainen hileellä, oranssi mustilla pilkuilla, muikku, kupariruskea, papukaija, musta hileellä, viininpunainen, viininpunainen hileellä. Joillain järvillä ahvenen väriset vaaput ovat erittäin toimivia. Kokeilemalla löytyy oman järven ottivärit.

 

Myös perhot mukaan

Siikaa voi soutaa myös perhoilla. Yksinkertaisimmillaan perhossa on musta pyrstö, musta runko, ja musta siipi. Eri väriversioita kannattaa kokeilla, mutta ei juuri tuon monimutkaisempia, hopeakierre ei yleensä ole ainakaan haitaksi. Suosittelen käyttämään pientä kaksihaarakoukkua, koska ne eivät kierrä siimaa yksihaaraisten tapaan.

 

Ohjeita maalareiden sivuilta kopioitu

 

SIIAN UISTELU

 


Kesäinen siian uistelu järvellä on kesän kohokohtia, joka pitää kokea joka kesä uudestaan. Kalakerho on harrastanut siikojen uistelua yli 20 vuotta eli huomattavasti ennen sen suosion tuloa kaikkien tietoisuuteen. Meillä siian uistelun ura alkoi Rovaniemen Junkuajärvellä ja Venejärvellä. Kumpikin järvi antoi pienen harjoittelun jälkeen helposti 50-100 siikaa päivässä. Paras siianuistelukisan saalis oli 87 siikaa 5 tunnissa.

Siikoja on kokeiltu uistella useista järvistä ja yhtä usein on onnistuttu ja epäonnistuttu. Eli joka paikasta siikaa ei saa uistelemalla, joka johtuu lähinnä järvessä esiintyvästä siikalajista, myöskään merellä siika ei juuri ota uistimeen. Ainoa keino on käydä uistelemassa ja kokeilemassa ottaako siika uistimeen juuri omassa kalapaikassa.

Hyvä siikauistelujärvi on karu, kirkasvetinen ja hyvähappinen eli tyypillinen Lapin, Oulun tai Itä-Suomen erämaajärvi. Siikatyypeistä planktonsiika, järvisiika ja järvivaellussiika (ns. tuppisiika) ottavat uitettuihin vaappuihin hyvin, kun taas pohjasiika ja karisiika eivät kelpuuta vaappua suuhunsa, myös peledsiika on nirso vaapulle. Tyypillinen uistelusiika on 200-500 gramman painoinen, mutta omat suurimmat ovat painaneet reilu 2 kiloa, joten myös isoon on mahdollisuus. Tosin mm. Planktonsiika ei yli puolikiloisena enää ota vaappuun kovin herkästi ja kaikki itse pyytämäni yli kilon siiat ovat olleet järvisiikoja lajiltaan.

Siian uisteluja tarvitsee seuraavat varusteet:
- Soutuvene airoilla tai sähköperämoottorilla (bensakoneella saa myös, mutta huomattavasti huonommin)
- 3 kpl notkeakärkisiä vapoja UL-luokassa varustettuna hyvillä keloilla (hyrrä)
- Siima 0,16-0,25 mm siikojen koosta riippuen
- Pieniä vaappuja esim. kuuluisa Seniori-vaappu tai pieniä perhoja
- Haavi isoja siikoja varten

Siialla on selkeä sesonki, jolloin se ottaa tarjottuun vaappuun. Perholla sesonki on pitempi. Eteläisessä Suomessa sesonki alkaa kesäkuun puolivälissä ja pohjoisessa Suomessa kesä-heinäkuun vaihteessa. Aloitus riippuu täysin vesien lämpötilasta. Siian syönnin saa laukeamaan päiväkorentojen massakuoriutuminen, jolloin sen toukat nousevat pohjasta pintaan. Sesonkia kestää noin kuukauden päivät, mutta alku on aina parasta aikaa.

Siika syö parhaiten keskellä päivää parhaiten kello 10-17 ja heiketen hiljalleen iltaa kohti. Illalla siika ottaa perhoon paljon vaappua paremmin. Pilvinen ja sopiva tuulenvire on paras ilma, kun taas paahtava aurinko ja tyyni ilma saa siian suun kiinni.

Siikaparven löytää helposti tuikkien perusteella. Parvet ovat isoja ja samalta paikalta saattaa saada kymmeniä ylös ennen niiden häiriintymistä. Varmimpia siikapaikkoja ovat karikoiden reunat, hiekkarantojen edusta, jokisuut ja niemenkärjet, joissa veden syvyys on 1-3 metriä. Parvi pyöriskelee tuulen ja tyvenen rajalla ja paremmin kalaa tulee myötätuuleen mentäessä.

Soututekniikka (uistelutekniikka) on yksinkertainen: mitä hitaampaa ja mutkaisemmin mennään, sitä paremmin siikoja saa. Siima ei tarvitse ulos kuin 5-15 metriä ja vaappu kiinnitettään siimalenkillä, jotta vaappu pysyy pinnalla. Lyhyt siima tartuttaa siian paljon paremmin kuin pitkä löysänä roikkuva siima. Todennäköisiä ottipaikkoja uistellaan nopeutta muuttaen ja kaarroksia tehden. Siikaa ottaa yleensä juuri kaarroksessa, jolloin siima löystyy ja vaappu nousee kohti pintaa. Jos siikoja on tuikkimassa runsaasti vältetään niiden yli soutamista veneellä eli kaarrosten avulla pyritään saamaan vaaput uimaan niiden yli. Ottipaikan löydyttyä pyöritään pientä ympyrää ja rokotetaan parvesta tarpeen mukaan.

Siian napatessa jarrun tulee olla löysällä, koska siian leuat ovat heikot. Siika kelataan rauhallisesti veneen viereen ja ensimmäiset voi ottaa haavilla ylös. Hullun syönnin aikana siikoja on yhtä aikaa kiinni joka vavassa ja silloin ei niitä kannata haavilla nostaa vaan nopealla nostolla suoraan veneeseen. Vaikka leuat on heikot, niin haavia en itse juuri käytä. Valtaosa siioista pääsee irti heti tärpin alussa, mutta jos sen saa veneen viereen asti, niin arviolta vain joka 20 tipahtaa karkuun ilman haavia, kun opettelee tasaisen varman noston oikealla siimapituudella.

Ottivaappujen värit vaihtelevat järvien mukaan. Perusväreinä aloitan oudolla järvellä oranssin, kultaisen ja ruskean eri sävyillä. Myös punainen toimii usein ja oikein kirkkaissa vesissä tummasävyiset värit. Perhoista toimivat larvat, pupat ja pintaperhot väreiltään aivan vaaleasta ruskeasta tumman ruskeaan sekä aivan mustaan asti.

Järvien lisäksi siikoja kannattaa kokeilla jokivesistä. Lohenpyynnin ohella olen kokeillut siikoja hyvällä menestyksellä Torniojoesta. Lisäksi ainakin Oulujoen siiat ottavat vaappuihin, joten varmasti monessa muussakin virtavedessä.

Omat suosikit siialle (omatekemiä):
Kirkkaisiin vesiin tai pilviselle kelille:


Tummempiin vesiin tai aurinkoiselle päivälle:

 

 
 
 
 
 

©2017 Oskun Onki ja Mato - suntuubi.com